Kuuselan perhetilan emännällä, Johanna Karttusella on pihatossa suosikkilehmä, viisivuotias Anu.

”Anu on paitsi paras lypsäjä myös kiltti, rauhallinen ja kaikin puolin ihana. Se tuntee nimensä ja on niin kesy, että tulisi varmasti sisälle taloon ja menisi sohvalle nukkumaan”, emäntä uskoo.

Anu ja sen kanssa samassa pihatossa asuvat 65 lehmäkaveria tuottavat maitoa Lidlin Pohjolan Meijerin Ilona-tuotemerkin kevytmaitoon ja jogurttiin. Ilona-maitoa lypsetään pihaton lehmistä, jotka saavat ulkoilla vapaasti ympäri vuoden.

Ilona-maitoa lypsävien lehmien hyvinvointi todennetaan riippumattomalla Welfare Quality -auditoinnilla. Ilona-maitotiloilta vaaditaan säännöllisesti tehtävissä auditoinneissa erittäin hyvät, edistyneen tason tulokset ja tiloilla on kehityssuunnitelmat eläinten hyvinvoinnin kohentamiseksi entisestään.

Anu asuu kavereineen Pohjois-Savossa Kuopion Karttulassa, missä on myös kaksi muuta Ilona-maitotilaa.

”Vaikka maatilalla on valtavasti muutakin työtä, lehmät ja niiden hyvinvointi ovat meille aina ykkösiä. Lehmämme ovat asuneet pihatossa jo 15 vuotta. Ne pääsivät ulkoilemaan vapaasti parin hehtaarin aidatulle alueelle kolme vuotta sitten, kun meistä tuli Ilona-maidon tuottajia,” kertoo isäntä Kimmo Karttunen.

Lehmät nauttivat, kun voivat kulkea mielensä mukaan pihaton ovista. Ovet pysyvät kiinni vain kovilla pakkasilla.

”Ainoa varjopuoli vapaassa ulkoilussa on, ettemme näe enää entiseen tapaan lehmien riemua, kun ne ryntäävät innoissaan talven jälkeen laitumelle. Kaipaan sitä näkyä”, Johanna paljastaa.

Koirakolmikko hakee lehmät syömään

Lehmien luonteissa on eroja. Pihatossa asuu pari Anun täydellistä vastakohtaa.

”Toiset lehmät ovat suorastaan ilkeitä. Ne potkivat, tekevät muille kiusaa ja ovat tulevinaan lypsylle, mutta lähtevätkin sitten ihan toiseen suuntaan. Ne ovat melkoisia ilkimyksiä, mutta niiden kanssa on vain pärjättävä”, isäntäpari sanoo.

Johannan ja Kimmon herätyskello soi joka aamu kello 4.20. Johanna, joka vastaa pääosin lypsystä on navetassa kymmentä vaille viisi. Tilalla on 10 lehmän lypsyasema. Lypsykierros kestää parisen tuntia ja toistuu taas iltapäivällä kello 16.

Lehmät ovat usein valmiina odottamassa lypsyä. Jos jotain ei ala kuulua vuorollaan lypsyasemalle, tulee bordercollie-kolmikko Pablo, Pulla ja Aku apuun. Koirat hakevat hidastelijat aitauksesta lypsylle. Anu odottaa aina kiltisti valmiina vuoroaan.

”Lehmille lärpättely on tärkeää”

”Meillä ei ole lypsyrobottia, emmekä edes halua sellaista. On tärkeää nähdä lehmät joka päivä, kosketella niitä ja lärpätellä niille. Katson jokaista lehmää aina lypsyllä silmiin. Harjaantunut karjasilmäni näkee heti, onko lehmä terve, poikimassa tai tulossa kiimaan. Jos jotain on vialla, voimme toimia heti, vaikka eristää lehmän sairaskarsinaan ja kutsua tarvittaessa paikalle eläinlääkärin”, Johanna kertoo.

Karttuset tietävät, että lehmä voi hyvin, kun se syö, sen karva kiiltää, eikä se onnu. Hyvinvoiva lehmä on myös hyväntuulinen, märehtii rauhallisesti, eikä ”nuupota” apaattisena paikoillaan.

”Mikään ei ole niin mukavaa kuin lypsää kilttiä ja tervettä lehmää. Tekisin sitä vaikka koko ajan, jos vain joku muu tekisi kaikki muut työni sillä aikaa maatilalla”, Kimmo naurahtaa.

Tarkkana tautisuojan kanssa

Auditoinnissa kiinnitetään huomiota myös lehmien sosiaaliseen käytökseen. Kuuselan tilan lehmät ovat kesyjä ja tuttavallisia. Ne tulevat uteliaina vieraiden lähelle. Vieraat toisin pääsevät vain ulkoaitaukseen, sillä tautisuojan takia he eivät päästä pihattoon edes tuttua naapurinisäntää.

”Olemme tautisuojan kanssa vähän hysteerisiä siksi, etteivät eläintaudit leviäisi. Silloin tarvittaisiin teurasautoa”, Kimmo sanoo.

Lehmien menetys on isäntäväelle aina kova paikka. Anukin oli aikoinaan joutua teuraaksi, koska ei tullut heti kantavaksi. Jos lehmä ei vasikoi, ei se myöskään tuota maitoa. Anu pelastui. Se on tehnyt jo kaksi terhakkaa vasikkaa. Maidontuotanto on parhaimmillaan neljännen ja viidennen poikimiskerran jälkeen.

Karttusten lehmät lypsävät vuodessa 650 000 – 700 000 litraa maitoa. Maito kerätään 5 000 litran säiliöön, mistä omaa Ilona-reittiä kulkeva maitoauto hakee sen meijeriin joka toinen päivä.

Kallistuneet hinnat kurittavat tiloja

Keskimäärin 500 kiloa painavat lehmät syövät päivittäin 70–80 kiloa säilö- ja väkirehua ja juovat saman litramäärän vettä. Karttusten karjan säilörehu kasvaa omalla 60 hehtaarin pellolla sekä 30 hehtaarin vuokrapellolla.

”Meidän lehmät syövät lisäksi noin 15 000 kiloa väkirehua kuukaudessa. Harva tietää, kuinka tiukassa ja kallista väkirehu tällä hetkellä on. Maatilat ovat vaikeuksissa, sillä kaikki on tänä vuonna kallistunut hurjasti.”

”Polttoöljy, lannoitteet ja vilja maksavat tuplasti enemmän kuin vuosi sitten. On onni, että teemme tilalla kaiken itse kahdestaan. Palkkaa työstä on turha nyt odottaa”, he sanovat.

Karttusten lehmät saavat syödä säilörehua vapaasti, mutta pihaton kolmessa ruokakioskissa odottavan väkirehun määrä annostellaan jokaiselle yksilöllisesti. Lehmien kaulassa on tunnisteet, joiden avulla kukin saa juuri oikean rehumäärän. Annoskoko määräytyy maidontuotannon mukaan.

Kun lehmä menee ruokakioskiin, kioskin takaportti sulkeutuu. Näin varmistetaan, ettei kaveri pääse syömään toiselle tarkoitettua annosta.

Jokaisella lehmällä on oma nimi

Jokaisella suomalaisella lehmällä on nimi sekä tunnistenumerot ja korvamerkit.

”Muistan jokaisen lypsyssä pyörivän lehmän nimen ja numeron. Lehmillä on yhdet viralliset nimet ja toisilla neljä, viisikin lempinimeä sen lisäksi”, Johanna kertoo.

Suomalaisia lehmiä alettiin nimetä vuosittain vaihtuvien kirjainten mukaan vuonna 1957. Karttusten tänä vuonna syntyneiden vasikoiden nimet alkavat nyt U-kirjaimella.

Anu ei kuitenkaan syntynyt A-kirjaimen vuonna. Anu on lehmän lempinimi. Viralliselta nimeltään se on Olkinuora jääkiekkomaalivahti Juho Olkinuoran mukaan.

Johanna ei ole voinut juoda laktoosi-intoleranssinsa takia maitoa yli 30 vuoteen. Kimmolle maito sen sijaan maistuu.

”Olemme joskus hakeneet varta vasten Ilona-maitoa lähimmästä Lidlistä 45 kilometrin päästä. Se maistuu melkein samalta kuin tuore maito suoraan tankista. Hyvää.”, hän kehuu.